Itse kudottuja villasukkia.

Joulusukkaa ja minä ite

10 huhti 2020 | Askartelut & Käsityöt | 0 Kommenttia

Viime joulun alla pidin Joulureen kirjoittamisessa tietoisen luovan tauon. Se oli hyväksi. Oli aikaa miettiä, suunnitella ja ikävöidä Joulurekeä. Tauko vahvisti myös sen, että haluan jatkossa kirjoittaa Joulurekeä aktiivisesti koko joulusesongin ajan ja satunnaisesti myös muina aikoina. Joulusesonkihan alkaa näin jouluttajan näkökulmasta 15.9., jolloin on 100-yötä-jouluun-päivä. Suunnitelmia ensi syksylle on jo ihan mukavasti ja lisää syntyy koko ajan.

Nyt on ollut aikaa neuloa, kun koronaviruksen takia on vietetty kaikki vapaa-aika kotona. Jotenkin on ollut myös jouluinen fiilis juurikin siksi, kun ollaan vaan oltu kotona, luntakin vielä on ja osa jouluvaloistakin vielä paikoillaan. Työhuoneessani toki on vielä jouluverhotkin, mutta ne ovat siellä ympäri vuoden joka tapauksessa. Näköjään kaikilla muillakin on muuttunut vapaa-ajanviettotavat, sillä Joulureessäkin on viime aikoina ollut yhtä paljon kävijöitä kuin normaalisti lokakuussa, vaikka en ole edes kirjoittanut tänne mitään. Ja se on aika paljon maalis-huhtikuulle se.

Aloitin sukkien neulomisen pari vuotta sitten ja se jäi päälle. Sitä ennen olin neulonut vain yhdet sukat koko elämäni aikana ja ne olivat yläasteella käsityötunnilla neulotut sukat. Puseroita ja kaulahuiveja olen kyllä neulonut sen jälkeenkin, mutta en sukkia. Nyt on sukkia neulottu jo reilusti yli omien tarpeiden, joten sukkavarasto ensi joulua ja mahdollisia muita lahjomistilaisuuksia varten on hyvällä alulla.

Pari viikkoa sitten valmistuivat myös elämäni ensimmäiset lapaset. Ja heti perään toiset. Vielä joutunee aika monet lapaset neulomaan ennen kuin alkaa sujua rutiinilla, mutta ihan lapasen näköiset näistä ensimmäisistäkin tuli.

Itse tehdyt lapaset.

Tällä hetkellä puikoilla on kaulaliina patenttineuleena. Minusta patenttineuletta on ihana neuloa, mutta tämä kaulaliina ei vaan näytä hyvältä. Reunat ovat epätasaiset, eikä väriyhdistelmäkään toimi. Olen jo kerran purkanut tämän kaulaliinan, joten toista kertaa en aio purkaa. Neulon nyt kuitenkin loppuun ihan vaan sen takia, etten tykkää jättää neuleita kesken. Ehkä se menee itsellä pimeiden iltojen ja kovien pakkasten kaulaliinana, kun teen siitä tarpeeksi pitkän.

Itse neulottu kaulahuivi.

Olen kirjoittanut Joulurekeä vuodesta 2011 eli lähemmäs 9 vuotta. Koskaan aiemmin en ole laittanut blogiin omaa kuvaani, mutta tässä se nyt tulee. Tästä kuvasta välittyy erinomaisesti, miltä tuntuu, kun jouluttaja pääsee ensimmäistä kertaa elämässään New Yorkiin joulukauppaan. Kuva on 4 vuotta vanha, mutta edelleen minut tuosta kuvasta tunnistaa.

Teija Oivo

Leppoisaa pääsiäistä toivotellen,

Teija

0 kommenttia

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.